Kennel Black Bonzo ISDS line Bordercollies.
Olen Tuija Kuparinen, Rantasalmelta Kasvatamme paimenlinjaisia bordercollieita. Ensimmäinen pentue näki päivänvalon heinäkuussa v. 1995. Tällähetkellä meillä on lampaita koirien koulutusta varten, ja tietysti hevonen. Harraste ratsu, joka on ollut joutavana suurimman osan ajastaan.
Olen omistanut vuodesta 1988 lähtien paimenlinjaisia bordercollieita, kiinnostus rotuun tuli jo nuorena. Olin lukenut bordercolliesta kirjoista, ihastuin koiraan joka kulkee nummilla tuoden eläimet omistajalleen. Koiran ja ohjaajan saumaton yhteistyö jäi mieleen. Olihan tuolloin meillä kotitilalla lampaita ja niitä kun sai etsiä milloin mistäkin. Kotonamme on ollut aina koiria. Ensimmäinen sekarotuinen koira, Musti hoiteli paimennushommia mallikkaasti, oli apuna hakemassa syksyisin lampaita metsästä kerintää varten. Silloin kerittiin lampaat ulkona vanhoilla keritsin saksilla, oli kait vuosi 1969 tai /70 tai jo aikaisemminkin. Vuonna 1974 tuli saksanpaimenkoira, siitä tuli oiva apulainen kun piti saada lehmät lypsylle, pian se oppi hakemaan lehmät laitumelta. Paimennus tyyli oli välillä aika rajua mutta koira pysyi hanskassa. Kun oli nähnyt Englantilaisia ohjelmia ja elokuvia joissa koirat paimensivat pillin vihellyksellä kaukana ohjaajasta, silloin tuli kipinä jos joskus tuollaisen saisi.
Kasvatustyössäni pyrin käyttämään jalostuksessa yksilöitä, jotka polveutuvat vahvasti paimennus vietin omaavaksi. Tutkitutan jokaisen koirani silmät, lonkat ja kyynärnivelet. Jalostuksessa käytän terveistä vanhemmista olevia koiria. Koirien luonne on myös hyvin tärkeä asia kun jalostamme paimenkoiria työkäyttöön maatiloille. Kaikki virheet, agressiivisuus ihmisiä, tai toisia koiria kohtaan ovat asioita joita pidän paimenkoirassa pahana virheenä. Tällaisia yksilöitä en käytä jalostuksessa vaikka koira olisi muuten hyvä työkäytössä ja kilpakoiranakin.
Etsiessäni koiraa ulkomailta, etusijalla on terveys ja hyvä sukupuu. Koira joka polveutuu jälkeläisnäytön perusteella hyväksi työkoiraksi, olen tuottanut tälläisiä yksilöitä kenneliini. Pelkkä vanhempien kisanäyttö ei minulle riitä, hyvä sukupuu antaa osviittaa siitä että koirassa on ainesta ja näinollen on jalostuskelpoinen yksilö. Aina kun tarvitsen uutta koiraa, pentua tai aikuista, suuntaan ostoreissuni Britteinsaarille tai muualle maailmalle saadakseni haluamaani sukua. Ja näissä olen onnistunut mielestäni hyvin, pitkältä ajalta sukututkimukset ja kyselyt eri kasvattajilta saamiini kertomuksiin koirista, jotka polveutuvat hyvistä periyttäjistä. Kun koiraa etsiskelen voi mennä jopa pari vuotta ennenkuin saan haluamani sukuisen koiran, joka on myös tutkittu terveeksi.
Olen tuottanut koiria Ruotsista, Skotlannista, Walesista, Englannista ja Hollannista. Tuonti koirista osa on jäänyt meille ja joitakin olen myynyt tiloille työkoiriksi.
Kaksi hyvää valitsemaani koiraa meni Kuhmoon Mona Komulaiselle, Asch joka kuoli tapaturmaisesti, ja Sandy joka tuli Erik Holmgaardilta. Kun Mona kysyi urosta Sandylle ehdotin omaa Bob:ia sillä molempien takaa tulee hyviä työ/kisa koiria mm, Maailman mestari Bob om, Aled Owen. Pentueesta tuli voimakkaita paimentajia ikävä kyllä osa meni aloittelijoille jotka eivä osanneet kouluttaa väkivahvaa pentua. Itselleni tuli Lyn joka oli vahva mutta taipui koulutuksessani oivaksi työkoiraksi, sillä silloin 19 vuoden kokemus paimenkoirista auttoi. Olen kouluttanut myös tästä pentueesta Jill nimistä narttu, se ei ollut helppoa. Koiraa oli koulutettu “pienessä” häkissä naudoilla koira joutui työskentelemään liian lähellä eläimiä, jolloin se oli oppinut puremaan . Tämän karsiminen vei aikaa, myöskään hakukaaria ei ollut. Teimme töitä paljon, sain puremisen loppumaan (kiitos Katjalle ja Niinalle avusta “herne” suihkusta.) Jill vihdoin oppi ettei purra eläintä ja kun ei saanut painetta kovasta äänestä koirakin rauhoittui. Hakukaaretkin alkoi pikkuhiljaa luonnistumaan. Jill kävi meillä noin 20 kertaa joka kerta teimme noin 45 min treenejä jaettuna noin 4 tai 5 osaan eli pidimme sopivia taukoja. Olen otettu siitä kun näin mitä Jill oli ennen meille tuloa ja meiltä lähdettyä, ei turhaan menny koulutus. Kilpailinkin Jill:illä yhden kerran, silloin varikko koira otti lampaat haltuun juuri silloin kun Jill pääsi lauman taakse, jolloin nuori koira ei ymmärtänyt asiaa ja meni pää pyörälle. Harjoitus autta, silloin Jill taisi olla vuoden ikäinen.
Harrastan koirillani paimennusta, aina kun siihen on tilaisuus. Kiireisenä minut pitää muutkin harrastukset, metsästys ja haulikkoammunta. Fasaanin kasvatusta olen harrastanut kaksi vuotta ja se pitää kiireisenä kesäkuusta elokuuhun, yölläkin on vähintään kaksi kertaa käytävä katsomassa hautomakonetta, että kaikki on hyvin. Järjestämme maillamme fasaanin ja sorsan metsästystä syksyisin, maillemme tulee noin 3 hehtaarin kosteikko. Kosteikolla pyrimme vähentämään vesistöjen kuormitusta, samalla kun tarjoamme vesilinnuille oivan ruoka ja pesimä paikan. Olemme mukana EU:n Bird Life hankkeessa. Sieltä tuli innostus kosteikko rakentamiseen, hanke on vireillä ja pääsemme aloittamaan kosteikon rakentamisen ensi vuonna 2010.
Tällähetkellä meillä on 25 uuhta ja 30 karitsaa, tarkoitus olisi lisätä uuhi määrää noin 40. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivotaan että lammastalous olisi Suomessakin kannattavaa. Meneehän tämä harrastuksenakin, mutta katrasta ei ole silloin järkevää lisätä.
BB Star
Kuvien käyttö ehdottomasti kielletty.